Rakas, raskas raskaus
Mun raskaus aika meni suhteellisen hyvin, mutta kerron siitä kuitenkin vähän, kaikkine hankaluuksineen ja ihanuuksineen 🙂
Alku raskaudessa rv5 mulla tuli yhtäkkiä järkyttäviä kipuja. Muistan kivun tuntuneen siltä kuin koko lantio olisi pelkkää tomua. Tämä kipu oli lähes samallaista kuin supistukset synnytyksessä, sekä ne tulivat vähän niin kuin kohtauksina. Eräs yö en pystynyt enää edes puhumaan, koska kipu yltyi niin kovaksi. Lähdettiin 1 aikaan ajamaan sairaalaan 100 kilometrin päähän. Siellä ne kätilöt yöllä vain nauroivat mulle, että kivut ovat raskauteen kuuluvaa.. Tuntui kyllä niin pahalta, kun eivät uskoneet, vaan pilkkasivat vain. No kuitenkin seuraavana aamuna sain ajan ultraan, jossa kyseinen ilkkuva täti yöltä sattui ottamaan minut vastaan ja ultrasi. Kyllä naisen nauru ja ilkkuminen loppui siihen ultraan. Mulla oli kohdun takana verenpurkauma joka oli noin 7cm×4cm kokoinen. Syytä ei tiedetty, eikä asialle mitään voinut, joten eikun kotiin ja panadolia naamaan. Tämä kipu kuitenkin jatkui 2 viikkoa, ja voin valehtelematta sanoa että ei tullu kyllä nukuttuu oikeastaan ollenkaan tuona aikana. Kävin kontrolleissa vielä 2 kertaa tuon ekan ultran jälkeen, kun epäilivät tuulimunaraskautta, koska sikiötä ei saatu näkyviin.
Tässä kuva ekasta ultrasta rv5.
Kuva rv7.
Kuva rv9 neuvolasta (siksi huono laatu muihin ultrakuviin verrattuna.
Lopulta kivut loppuivat kuin seinään. Ahh sitä tunnetta, kun viimein pystyi nukkumaan. No mutta siitä alkoi seuraava riesa, joka oli pahoinvointi. Se ei onnekseni ollut paha. Aamuisin heikotti vähän, mutta oksensin ehkä abaut kerran päivään, eli ei mitään rajua. Tässä vaiheessa alkoi myös intohimot: appelsiini mehu, joka piti olla valion, muut ei käyneet, sekä kiivit ja nekin piti olla utran ässän kiivejä, rantakylän kiivit ei käyneet. 😀
Kuva rv 15.
Rv18, jolloin jo pahoinvointi alko hellittää.
Rv21 ennen rakenneultraa, jossa selvisi, että prinsessa on tulossa ♡
Rv 28+4 plus selkäkivut…
Rv30(?)
Sitten tallinnassa rv34 ja ihanaiset harjoitussupparit parin päivän shoppailemisen jälkeen.
Arvioisin rv37, jolloin en jaksanu enää muuta kun maata vain kotona 😀
Tämäkin abaut rv37
Rv39
Ja sitten rv 40+3
Siinäpä raskaus lähes alusta loppuun kuvilla. 🙂
Ennen kuin sukupuoli oli selvillä masun hellittely nimi oli masuasukki tai masukki, mutta kun saatiin tietää, että neiti on, niin nimeksi tuli Tipi (en tosiaan tiiä mistä se tuli), joka on meillä edelleenki lempinimenä.
Mulla oli raskauden aikanan kaikki verenpaineet yms huippuluokkaa, hemoglobiinia lukuun ottamatta. Noin rv 20 lähtien söin rautaa rv 38 asti, milloin se pomppasi korkeuksiin lähenevää synnytystä varten.
Loppuraskaus meni rv 30 lähtien yhdessä hujauksessa. Väsymys oli kova. Olisin voinut nukkua 24/7, ja nukuinkin tosi paljon. 15 tunnin yöunet olivat normaalia. Rv 38 alkoi nivuskivut, jotka jatkuivat koko loppuajan. Kävely oli tuskaa, mutta ihan loppuun asti lenkkeilin, ja vielä synnytyksen alkamis päivänä 2 tuntii ennen vesien menoa olin lenkillä koirien kaa 😀 Liikkuminen helpotti kipua ainakin väliaikaisesti, ja oon kokenu sen myös nopeuttaneen toipumista leikkauksesta. Heti kun pääsin leikkauksen jälkeen lenkille, niin olen pyrkinyt lenkkeilemään ainakin jokatoinen päivä.
Vauvan potkut masussa, se oli parasta koko raskaudessa. Tunsin ekoja potkuja joskus rv 16-18. Oli niin ihana tuntea kun pieni myllersi siellä ♡ Tosin loppuraskaudessa Helmi punki jalkojaan kylkiluihin ja taisteli niiden kanssa, se ei tuntunu kivalta 😀 Raskausaikana ajattelin, että kumpa tätä potkujen tunnetta vois ottaa jotenki talteen ku tää on niin ihanaa.♡
Siinäpä raskausajasta asiaa, kiitos jos luit. 🙂
